45 / 106
44
— Minun kodikülä om Kalag’. Se seižub Änižjärven randal,
Karjalas. A kuspäi sinä tulid?
— Minä elän Piterin agjas, Vil’häl-küläs.
— Ka! Sinä hüvin pagižed vepsäks. A kus sinä opendatoi?
— Tedan, pagišta vepsän kelel mindai openziba baboi da
dedoi. A opendamoi minä Vidl-külän školas, ved’ meiden küläs
školad jo ei ole.
— Nece ei ole hüvä! A pagižed-ik sinä kodiš vepsäks?
— Muga om. Minun vanhembad oma vepsläižed. Hö pagižeba
vepsäks. Heiden abul minä mugažo opendan vepsän kel’t.
— Hüvä om! Minun-ki kanzas kaik pagižeba vepsäks, da völ
meiden školas oma vepsän kelen urokad.
— Minei om mel’he, miše mö pagižem vepsäks da el’gendam
toine tošt.
— Ka. Kodikel’t ei pida unohtada!
Sanugat, kuspäi tuliba lapsed olimpiadale?
Miččel kelel hö pagižiba toine toiženke?
10.
Luge da kända tekst.
Vologdan agjas, Babajevon rajonas om penikaine Kuja-külä.
Kujalaižed eläjad navediba ičeze küläd. Se om heiden Kodima.
Ende da i nügüd’ eläba tägä vepsläižed — vähäluguine rahvaz.
Kuja-külän školas opendaba vepsän kel’t. Kut toižiš-ki školiš
sid’ om äi problemoid. Školas tämbei om vähä openikoid. Vepsän