9 / 94
8
KODILUGU
1.
Luge kodiš starin da kirjuta verbad, miččed oma imperfektas.
Natalia Silakova
Vedehižehut
Tihedas korbes joksi Tün’-jogi. Neciš joges eli pen’ da paha Vedehižehut,
kudamb navedi lujas pakostida.
Lapsed, kudambad eliba Lephut-küläs, käveliba školha Pedai-küläha.
Pedai-külä seižui jogirandan toižel polel. Lühüd te vedi siriči sod Tün’-
joges päliči. Vaiše živataižed käveliba školha edahaišt tedme. Hot’ nece te
oli pidemb, vaiše heid niken ei abidind. Händikahut Boriska lopi jo ezmäižen
klassan. Hän lugi ičtaze aigvoččeks i käveli školha üksnäze.
— Tämbei om jäl’gmäine openduzpäiv. Homen zavodiše sügüz’pästuz.
Boriska amu meleti Vedehižehudes, mikš hän om ningoi paha.
— Voib olda, händast ken-se abidi? Tarbiž küzuda hänel.
Hän astui da pajati.
— Kacuhtagat hänehe, hän tuli minun mecha, da kidastab. Ed-ik teda,
miše täs minä olen vanhemb?
— Tedan. Minä tahtoin tedištada, mikš sinä ed sebrasta nikenenke?
Vedehižehut, ei-ik abidind sindai ken-se?