54 / 114
53
Jänis ta Pakkaisukko
(Ukrainalaini starina)
Kerran lumi šano jäniksellä:
— Miula on ikävä.
— Višših šentäh, kun šie šuluat,
vaštasi jänis, istuutu kannon piällä ta
itkeyty:
— Suali
on
lunta...
Mie
vet’
lumeh peittäyvyin revošta, hukašta ta
mečäštäjistä. Mitein nyt rupien elämäh?
Miut nähäh ta šiepatah pevot. Lähen
Pakkaisukon luokši ta pyritän, jotta
šäilyttäis lumen!
Päiväni nousi jo ylähäkši ta paisto lämpimäšti. Lumi
šuli ta šuli, purosilla valu. Hermoštu jänis, vielä lujempah
itkeyty. Pakkaisukko kuuli jäniksen itun. Kuunteli pyritykšen
ta šano:
— Mie en rupie kiistämäh kevyän kera. En voi lunta
šäilyttyä. Ka šiula, jänöni, luajin viimesen uuvvenvuuvven
lahjan, potarin toisen harmuan turkin. Rupiet kevyällä, kešällä
ta šykyšyllä heinäššä ta penšahissa peittäytymäh. Kenkänä šilma
ei huomua.
Ihaštu jänis. Nyt joka vuosi, konša lumi šuluau, še muuttuau
valkien turkin harmuakši.
2.
Luaji koissa. Eči tekstistä šanat, kumpaset
vaššatah kyšymykših:
Kellä? Millä? Konša?
3.
Vaštua kyšymykših.
1. Ket ollah starinan piähenkilöt?
2. Mintäh lumella oli ikävä?
3. Mintäh jänis itki?
4. Mimmosen lahjan lahjotti Pakkaisukko jäniksellä?
5. Mintäh pevot ei nähä jänistä kešällä ta talvella?