39 / 94
38
— Minä olen! — andoi vastusen reboi.
— Midä sinä tahtoid?
— Minä tahtoin söda! — sanui Aleksa.
— Kundle, Aleksa, — sanui Polli. Mö kaik olem vilustunuded sik
š
ku
eglai oli vilu, a mö kaiken päivän olim irdal. Ku sinä meid söd, ka iče-ki
läžeganded.
— Aleksa, homen meil linneb lujas äi jändusid. Tule, mö siloi adivoičetam
sindai, ližazi Polli-kana.
— Nu hüvä, — hökkähti reboi.
— Tule, tule! — sanui välišpä kana. — Ehtal mö varastam sindai!
Reboi läksi. A kanad kotkotiba. Ned ei tahtoinugoi antta Aleksale ičezoi
sömän jändusid.
— Algat holdugoi. Homen mö löudam vauktoid kivid da niil adivoičetam
Aleksad.
Toižel ehtal kanad varastiba Aleksad irdal.
— Kacu, siš puzus om sömän jändusid, — sanui Polli-kana.
Reboi oti ühten oharatkan, hambasti sen da … a-voi-voi — katkaiži
hambhan!
Nügüd
ʼ
Aleksa-reboi nikonz ei kävu välišpäiden kanoidennoks.
Kändi
Marina Ginijatullina
1. Mikš reboi tahtoi putta kanoidennoks?
2. Mida kanad pätiba antta reboile?
3. Midä kanad paniba puzuhu?