88 / 98
87
Toini tonttu šano, jotta Kevyällä pitäy omistua laulu, šilloin hiän
rutompah tulou.
Pitälti tontut ajateltih, lopukši piätettih kyšyö apuo Jovelta.
Tontut šanottih Jovella, jotta hiän kuččuis Kevättä. Joki vaštasi:
— Mie en voi kuččuo Kevättä. Miun enšin pitäy jiätä rikkuo.
Šilloin tontut piätettih, jotta heitä voijah auttua Puut. Puut šuhistih heilä
vaštah:
— Jotta Kevät huomuais meijät, meijän pitäy vaihtua puku. Konša hiän
näköy meitä vihreinä ta kaunehina, niin heti iče tulou!
Tontut ruvettih pyytämäh Lintuja, jotta hyö autettais.
Linnut vaššattih:
— Meitä, lintuja, nyt mečäššä on vähän. Kevät meitä ei kuule. Konša
meijän tovarissat tullah eteläštä, niin myö kaikin yheššä kučumma Kevättä.
Kuni tontut ečittih šitä, ken heitä auttais, jovella alko jiänlähtö, puissa
ilmeššyttih pienet vihriet lehet, muuttolinnut tultih lämpimistä maista.
Lähettih hyö tuaš Joven luo ta kyšyttih:
— Joki, šiula jo ei ole jiätä, konšapa šie rupiet Kevättä kuččumah?
— En mie iče ole jiätä košken. Tuli kaunis neičyt ta rikko šen! vaštasi
Joki.
Viisahin tonttu mäni mečän laijalla ta šano:
— Ka Kevät on jo tullun iče, a myö vain häntä kuččuo tahomma!
Ta mečäštä tuli kaunis neitoni, kumpasen nimi oli Kevät.
Kiänti:
Maikki Spicina
1. Mitä tontut ruattih mečäššä?
2. Mintäh tontut tahottih kuččuo Kevättä?
3. Ken kučču Kevättä?