10 / 98
9
Pieni Pešukontie tuli lammikon luo ta lujašti karju:
— Hoi! Ken šielä lammikošša istuu?! Mäne pois šieltä! Varajatko?
No, hyvä!
Ka ympäri kaikki oli hil’l’aista. Pieni Pešukontie mäni hiršie myöten
kešellä lammikkuo ta kačahti veteh. Veještä šiih ken lienöy kaččon… Pieni
Pešukontie rupesi vihasešti irvistelömäh ta nošti kepin.
Še, ken istu lammikošša, niise rupesi irvistelömäh ta niise nošti kepin.
Pieni Pešukontie pöläšty ja juoksi kotih.
— Mie konšana enämpi en lähe šaraheinyä keryämäh! Šano še
muamolla. — Mie varajan šitä, ken istuu lammikošša. Še näytti miula
keppie…
— Poikasen, šano muamo. — A šie myöššy jälelläh ta yritä muhahtua
šillä, ken istuu lammikošša!
Pieni Pešukontie niin ni ruato. Ta še, ken istu lammikošša, niise muhahti
Pienellä Pešukontiella.
Pieni Pešukontie ilosešti keräsi vakallisen makieta šaraheinyä.
— Mitein niin?!. Etkö šie varannun šitä, ken istuu lammikošša?
kummekšu Apina.
— En varannun! Eikä še ole vihani, eikä kauhie! Tahotko tuttavuštuo
šen kera?
— Oikein tahon!
— Šilloin šiun pitäy muhahtua šillä, ken istuu lammikošša. Ta še niise
muhahtau šiula!
Kiänti:
Maikki Spicina
2.
Kekši 6 kyšymyštä tekstin mukah.