77 / 94
5.
Pirda Kat
’
an fateran Ašoin sanoiden mödhe.
— Ašoi, ed-ik teda, kus eläb Kat’a?
— Ladvas. Sigä heil om ičeze pert’.
— Mitte se om? Om-ik se uz’?
— Ei ole uz’. Se om kulu, puine.
— Olid-ik sinä hänenno adivoiš?
— Olin. Kat’al om koume honust. Ned oma sured da vauvhad.
— Mitte honuz om kaikid suremb?
— Se om adivhonuz. Sigä om televizor, pehmed divan da lebuištimed.
— Om-ik pertiš lapsiden honuz? Kat’an perehes ved’ om kaks’ last.
— Lapsiden honuz om. Sigä om kaks’žiruine magaduzsija. Neciš honuses
lapsed magadaba, vändaba, tegeba kodiradoid, lugeba, kundleba
muzikad.
— Kus Kat’a sömäd vaumičeb?
— Pertiš om sur’ keitimpol’. Se om hüvä da puhtaz. Keitimpolhe voib
putta ezihonusespäi. Konz linned Ladvas, kävu Kat’annoks. Hän lujas
navedib vastata adivoid.
— Spasib. Kävun hänennoks, ku linen sigä.
6.
Ozaida ozoitesed.
Kesk järved lämoi palab.
Om pertiš kondi, ken pert’he tuleb, kaikuččele andab kät.
Oma suugad, leta ei mahta.
Lämäižes ei pala, pakaižes ei sula.
Jaugoid ei ole — astub, kel’t ei ole — pagižeb.
Ozaitesed:
kukoi vai kana, časud, samvar, päč, lumi.
76