20. lokakuuta 2012 Ylä-Volgan pääkaupungissa Tverissä pidettiin neljättä kertaa Suomalais-ugrilaisten kansojen päivä. On tiedossa, että Tverin läänissä asuu eri muinaisten suomalais-ugrilaisten kansojen jälkeläisiä, esimerkiksi, tverinkarjalaisia, inkerinsuomalaisia ja virolaisia, jotka ovat perustaneet yhteiskunnalliset seurat säilyttääkseen äidinkielensä ja kulttuurinsa. Joka vuosi Tverin alueen A. M. Gorkin tieteellisen kirjaston vierasvaraisiin saleihin kokoontuu nimenomaan kansalaisjärjestöjen, mm. Tverin kaupungin ja alueen tverinkarjalaisten autonomian, Suomalaisen kulttuurikeskuksen ja Virolaisen yhteisön jäseniä. Kirjastossa ulkomaisen kirjallisuuden osastossa toteutetaan jo viidettä vuotta hanketta nimeltä Toisiamme kohti. Täällä opetetaan ilmaisesti vieraita kieliä, ja eri Tverin alueella asuvat kansat järjestävät kulttuuritapahtumansa.
Juhlan avasi riemukas lasten Vihmane (Sade) –kanteleesoittajien yhtye Lihoslavlin lasten taidekoulusta (johtaja M. N. Konstantinova). Se ainutlaatuinen yhtye on jo täyttänyt yli 12 vuotta, ja se on aina ollut tervetullut vieras kansainvälisissä kanteleensoittajien festivaaleissa ja karjalaisen kulttuurin juhlissa Suomessa.
Isä meidän –rukouksen lausui karjalan kielellä koko salin kanssa Zoja Alksandrovna Turitševa. Hänet, joka on alueellisen tverinkarjalaisten kansallisen kulttuuriautonomian aktiivinen jäsen, tunnetaan myös karjalankielisen Armaš šana -lukukirjan kirjoittajana ja vuonna 2012 ilmestyneen Tverinkarjalaisten keittiö –kokoelman laatijana. Zoja Alksandrovna muistutti vieraita, että he voivat lukea karjalaisten vähittäisestä siirtymisestä pakanuudesta ortodoksisuuteen tveriläisen kotiseuduntutkijan Anatolij Golovkinin kirjassa ”Karjalaiset: pakanuudesta ortodoksisuuteen” (Tver, 2003). Kirja säilyy alueellisessa kirjastossa.
Tverin kaupungin tverinkarjalaisten kansallisen kulttuuriautonomian puheenjohtaja Svetlana Kalinina esitti hankkeen ”Niin kauan kuin on olemassa karjalaisia tsasounia, niin kauan kuin kuullaan karjalaisia runoja...”. Siitä hankkeesta keskusteltiin hankkeen itäsuomalaisten partnerien kanssa Joensuussa XIII Suomalais-Venäläisessä foorumissa vuoden 2012 lokakuun alussa. Hankkeen suomalainen partneri aikoo kuvata elokuvan tverinkarjalaisista temppeleistä, tehdä tverinkarajaisten ortodoksisuudesta kertovan yhteisnäyttelyn ja kutsua karjalaisen kuoron Tveristä Savonlinnaan Haukkaniemeen osallistumaan ensi kesällä ortodoksisen Serafim Sarovilaisen tsasounan pyhitysjuhlaan. Filosofian kandidaatin S. Kalininan esitelmä tutustutti vieraat historiallisiin ja uudelleen rakennettuihin ortodoksisiin kristillisiin rakennuksiin, jotka sijaitsevat tverinkarjalaisissa kylissä, sekä filosofisiin päätelmiin tverinkarjalaisten ortodoksisen identiteetin ominaisuuksista. Esitelmään tuli myös ilmaisten avointen kirkkoslaavin kurssien opiskelijoita. S. Kalinina pitää kurssit joka viikko kirjastossa.
Juhlissa katsottiin Irina Stroganovan kuvaama video tverinkarjalaisten matkasta Joensuuhun XIII Suomalais-ugrilaiseen kulttuurifoorumiin. Tverinkarjalaisten ystävät –yhdistys (puheenjohtaja Tapio Mustonen) järjesti tutustumismatkan Suomen Karjalan ortodoksisiin kirkkoihin karjalaisten historiallisille asuinpaikoille ja seuduille, joilta karjalaisia oli lähtenyt Tverin maille.
Vuoden 2012 juhlan vieraiden joukossa oli myös suomalaisia ystäviä, Itä-Suomessa Joensuussa sijaitsevan Viinijärven ortodoksisen seurakunnan jäseniä Eeva-Liisa Karttunen, Meeri Mustonen ja Sari Hiltunen. Vieraat olivat karjalaisissa kansallispuvuissa, jotka he olivat rekonstruoineet 1600-luvun kaavioiden mukaan ja ommelleet itse. Tällaisissä puvuissa he osallistuvat jumalanpalveluksiin omassa seurakunnassa.
Eeva-Liisa ja Meeri ovat kirjaston hyviä ystäviä. Vuonna 2009 kirjastossa he järjestivät yleisölle avoimet suomen kielen intensiivikurssit. Eeva-Liisa on ammatiltaan englannin ja venäjän opettaja ja venäläis-suomalaisen ”Niin kauan kuin on olemassa karjalaisia tsasounia” -hankkeen sihteeri. Hän kertoi venäjän kielellä valtion ja kirkon suhteesta Suomessa, Viinijärvellä sijaitsevan ortodoksisen Jumalansynnyttäjän Tihvinäläiselle ikonille pyhitetyn seurakunnan elämästä sekä omasta kristityn kokemuksestaan.
Vieraat Suomesta lauloivat suomeksi osan ortodoksisesta jumalanpalveluksesta. Kotona Viinijärven ortodoksisessa seurakunnassa he rukoilevet äidinkielellään. Nämä lahjakkaat naiset osaavat maalata ikoneja, ommella ja koristella kansanpukuja kansallisella kirjonnalla. Sen lisäksi, kaikki vakuuttuivat naisten osaavan laulaa upeasti ja pelata kansanpelejä.
Kolmipäiväisen Tverin matkan aikana vieraat Suomesta ovat käyneet tverinkarjalaisten perinteisessä palvontapaikassa Pyhän Nil Stolobenskin luostarissa, Lihoslavlin opistossa, missä 1900-luvulla opetettiin karjalan kieltä ja Lihoslavlin karjalaisessa kotiseutumuseossa. Vieraat tutustuivat ortodoksisiin temppeleihin ja tsasounoihin, jotka oli rakennettu Tverin alueen karjalaisiin kyliin.
Inkerinsuomalaiset ja virolaiset kertoivat suomalais-ugrilaisisten pakanallisista menoista ja juhlista. Suomalaisen Sateenkari-perheyhtyeen johtaja Marina Kirpu on korostanut, että suomalainen kotihaltija on luonteeltaan hyväntahtoisempi verrattuna venäläiseen, jota pitäisi lepytellä, jotta se olisi tyytyväinen eikä olisi totelematon.
Yhdessä Irina Stroganovan johtaman tverinkarjalaisten kansallisen kulttuuriautonomian nuoriso-osaston kanssa illan vieraat osallistuivat karjalaisiin kansanpeleihin, jotka nuoret järjestävät joka vuosi tverinkarjalaisten tiheästi asuttamissa kylissä.
Juhlissa esiintyi tveriläiset folkyhtyeet Karielan koivune (johtaja L. P. Gortseva) ja Sateenkaari (johtaja M. V. Kirpu). Juhlan lopussa vieraat keskustelivat teepöydän ääressä. Juhlan vakituisen vieraan ja Venäjän federaation duuman Venäjän ja Suomen suhteita hoitavan parlamenttiryhmän sihteeri Aleksandr Ivanovitš Belovin mukaan, ”suomalais-ugrilaisten päivien taso Tverissä kasvaa vuodesta toiseen, ja toiminnalla, johon osallistuu Yli-Volgan suomalais-ugrilaisia järjestöjä, on kestävää arvoa...”
