19. lokakuuta 2012 Suomalais-ugrilaisten sukukansojen päivinä Karjalan tasavallan Kansalliskirjastossa pidettiin juhla Kraski Karelii (Karjalan värit).
Suomalais-ugrilaisten kansojen ainutlaatuinen historiallinen ja hengellinen perintö on vaikuttanut kovasti tasavaltamme kulttuurin muodostumiseen ja kehittymiseen. Siitä syystä juhla alkoi Karjalan kulttuurille ja historialle omistetuista julkisista luennoista. Tänään se vapaa-ajan vieton älyllinen tapa on muodikasta, ja se on itseopiskelun mukava työkalu. Ammatiltaan ja iältään erilaiset vieraat kuuntelivat mielellään kirjailijan, journalistin ja kotiseuduntutkijan Nikolaj Kutkovin ja Kansalliskirjaston toimihenkilön Elena Voznesenskajan kertomuksia.
Tänä iltana Kansalliskirjaston pääportaat muuttuivat vesiputoukseksi. Sen kosket laskeutuivat vieraiden jalkojen juureen ja herättivät suurta riemastusta pienimpien kävijöiden keskuudessa, jotka tulivat katsomaan satua. Näyttelijä, ohjaaja, taiteellinen johtaja ja nukentekijä Boris Kudrjavtsev esitti pienille katsojille ja heidän vanhemmilleen Remus-sedän tarinoihin perustuvan Veli Kani, Veli Kettu –näytelmän.
Illanvietossa nukkeja käytettiin niin näytelmässä kuin myös näyttelyssä nimeltä ”Finnougoria. Perinteet ilman rajoja”. Heti Boris Kudrjavtsevin näytelmän jälkeen tapahtui todella maaginen muutos. Käsintehtyjen nukkien hahmot heräsivät eloon erityisen muotiesityksen aikana. Se tapahtui Perinteisten käsitöiden keskuksen taitavien mestarien ansiosta. Tytöt kansanpuvuissa ihastuttivat erityisesti nuoria kävijöitä.
Käsityöläinen Natalja Kagatševa esitti muistoesineitä ja koruja, jotka hän oli tehnyt omin käsinsä. Vain harvat jaksoivat vastustaa houkutusta ja jäädä ostamatta mieleen olevaa korua. Kaikille, jotka halusivat oppia nukkien ja korujen tekemisen salaisuuksia, Natalja on luvannut järjestää luovan pajan.
Illanvietto loppui vepsäläisen NOID-bändin esitykseen. Juhlan vieraille soi etnomusiikkia. Käännettynä vepsästä suomeen bändin nimi tarkoittaa velhoa tai noitaa. Voi olla, että siitä syystä se maaginen musiikki ei jättänyt kylmäksi aikuisia eikä lapsia. Sivumennen sanottuna viimeisinä mainitut sekä kuuntelivat että tanssivatkin.
Värikkäät julkaisut suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurista ja historiasta oli mahdollista sekä lukea että ostaa. Koko iltana kirjastossa oli auki Periodika-kustantamon kirjakioski, josta kaikki voivat ostaa kirjat karjalan, vepsän ja suomen kielellä. Ja kuuma tuoksuva omenaglögi lämmitti tänä sateisenä iltana ja loi viihtyisän kodikkaan tunnelman.
Juhlan vieraat voivat tutustua Viro: kansa, perinteet, kulttuuri –nimiseen nukkenäyttelyyn Karjala-Viro -ystvävyysseuran nimeltä Otšag (Liesi) kokoelmista ja näyttelyyn nimeltä Karjalaa virolaisten valokuvaajien silmin, missä oli esillä karjalaisen kylän arkkitehtuuria, luontoa ja elämäntapoja kuvaavia valokuvia. Valokuvien tekijät ovat Viron taideakatemian opiskelijoita ja opettajia.
