105 / 114
104
XIII. TEATTERI
Koira yštävyä eččimäššä
(Mordvalaini starina)
Ammusih aikoih mečäššä eli koira. Ypö-yksinäh hiän eleli.
Hänellä oli ikävä. Koiran himotti löytyä ičelläh yštävä. Šemmoni
yštävä, kumpani ei varajais ketänä. Mečäššä koira näki jäniksen.
Koira:
Jänis, ruvekka myö yštäviksi, yheššä elämäh.
Jänö:
Ruvekka!
Illalla hyö löyvettih yötila ta ruvettih muate. Yöllä kyličči
juoksi hiiri. Koira kuuli krapinan, hyppäsi ta alko haukkuo!
Jänis pöläšty, hypähti, niin varajau, jotta korvat vapisou.
Jänö:
Mitä šie haukut? A kun hukka kuulou, tulou tänne
ta meijät ni šyöy!
Koira:
No tämä ei ole hiävini yštävä. Hukkua varajau.
A tottaš hukka ketänä ei varaja.
Huomenekšella koira prostiutu jänikšen kera ta läksi hukkua
eččimäh. Koira löysi hänet pimieššä rotkošša.
Koira:
Hukka, ruvekka myö yštäviksi, yheššä elämäh!
Hukka:
Ka no. Yheššä še on parempi.
Yöllä hyö muatah. Kyličči
šlökki
skokuna.
Koira
kun
hyppyäy ta tuaš haukkumah.
Hukka havaččeutu, hätäyty, rupei
koirua kiruomah.
Hukka:
Oho šie šenkimmoini
stukoi-stakoi!
A
kun
kontie
kuulou šiun haukunnan, tulou
tänne
ta
revittelöy
meijät
kappalehiksi.
Koira:
Hukka
niise
on
varačču. Parempi ottua kontie
yštäväkši.