Background Image
Previous Page  68 / 114 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 68 / 114 Next Page
Page Background

67

45

Eepossu «Kalevala»

urokku

1.

Luve da kiännä tekstu:

Väinämöine oli kuulužu soittai. Häi hyvin soitti kandelehel.

Väinämöine luadii sen kalan luus.

Kandelehel soittajan sormet kižatah. Kandeleh hembieh helizöy.

2.

Luve da kiännä sanat:

kandeleh hembei

helistä helize-

kandelehe-n hembie-t

helizö-y helistä-h

kandeleh-tu hembie-dy hembieh hörkälleh

3.

Luve da kiännä kerdomus:

Väinämöizen soitandu

Vahnu Väinämöine istuu randukivel. Polvil on kandeleh, a käit

kandelehen kielil. Väinämöine soittau kandelehel da pajattau.

Kai meččyelätit kerävyttih da kuunnellah. Tuldih rannale

kondiet-mezikämmenet da hukat-ruogačut, ilvekset da oravat,

tuldih da kuunellah korvat hörkälleh.

A sil aigua pienet linduzet pyöritäh lembisoittajas ymbäri.

Net vidžerdetäh Väinämöizen piäl, istutah hänen olgupiälöil da

ihalmoijahes pajatandua.

Vastua kyzymyksih:

Ket tuldih kuundelemah Väinämöizen soitandua? Kui net

kuunellah?

Kui ihalmoijahes linduzet?