Suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuksien ja kansanperinteiden perustajia
F. I. Bezzubova. Mordvan tasavalta
Ersäläinen runonlaulaja
Takaisin edelliselle sivulle
Fjokla Bezzubova on yksi lahjakkaista mordvalaisista sadunkertojista ja runonlaulajista. Hän syntyi 27. syyskuuta 1880 Od Murzan kylässä (nyk. Mordvan tasavallan Kotškurovon piirin Novyje Turdakin kylä). Zverkovien perheessä oli 11 ihmistä. Perhe eli köyhyydessä ja usein näki nälkää. Varojen puutteen vuoksi Fjokla ei saanut koulutusta. Hän joutui aloittamaan työskentelyn aikaisin: alussa hän teki kotitöitä, ja sitten rupesi tekemään peltotöitä. Iloa raskaaseen talonpoikaiselämään toi laulu. Fjoklan elämä oli täynnä lauluja ja tarinoita. Hän opetti tyttöjä laulamaan häälauluja, ja hän osasi itse muunneltaa lauluja ja laulaa niitä erittäin sydämellisesti. Vuonna 1901 Fjokla annettiin vaimoksi Ilja Bezzubovalle, joka asui Semilei -naapurikylässä. Bezzubovien perhe oli myös köyhä, eikä avioliitto pelastanut nuorta naista köyhyydeltä. Sitä vastoin nainen on saanut paljon uusia huolia ja vaikeuksia. |  |
Vuonna 1902 perheeseen syntyi Grigori-poika, joka kuoli elättyään kuusi viikkoa. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 1905 syntyi Georgi-poika. Ilja ja Fjokla olivat eläneet anopin talossa seitsemän vuotta, ja sitten ostivat oman talonsa, mutta heidän oli vaikea hankkia omaisuutta. Vain vuonna 1910 he ostivat hevosen ja lehmän, ja elämänsä alkoi parantua. Vuonna 1914 heille syntyi Vesili-poika.  | Sitten alkoi Ensimmäinen maailmansota, ja Fjoklan mies lähetettiin rintamalle. Bezzubova jäi yksin kahden lapsen kanssa. Kolme vuotta hän oli sekatyöläisenä rautatiellä. Perheisän päästyä sotapalveluksesta perhe lähti etsimään onnea Siperiaan, mutta vallankumouksen takia he palasivat takaisin Mordvaan. Vuonna 1923 perheeseen syntyi Ljubov-tytär. Bezzubovien uusi elämä alkoi vuonna 1930, kun he liittyivät N. K. Krupskaja kolhoosiin. 1930-luvun lopussa he muuttivat Saranskiin. Runonlaulajan lahjakkuus löydettiin vuonna 1936, kun Semilein kylään saapui kansanrunoutta keräävä retkikunta Mordvan tutkimuslaitoksesta. Bezzubova kertoi ihanat laulut, tarinat ja itkuvirret. Silloin hänen teoksensa on alettu julkaista lehdissä. A. Dorogoitšenko venäjänsi Bezzubovan teokset ja auttoi häntä liittymään Neuvostoliiton kirjailijaliittoon. Fjokla Bezzubovasta tuli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuonna 1938. Lukutaidoton mordvalainen nainen sai kaikki kuulemaan tarinansa ja laulunsa. |  |
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksen mukaan vuonna 1939 Fjokla Bezzubovalle myönnettiin Työn Punainen Lippu –kunniamerkki. Tällä merkillä tunnistettiin Bezzubovan kansanrunoilijaksi ja sadunkertojaksi. Vuonna 1940 Fjokla Bezzubovalle myönnettiin Mordvan ASNT:n kansanrunoilijan arvonimi. Suuren isänmaallisen sodan aikana Bezzubova kirjoitti isänmaalliset itkuvirret muunneltujen itkuvirsien perusteella. Hän on monta kertaa käynyt rintamilla ja esiintynyt 197 konsertissa.  | Vuonna 1947 Bezzubova sai kunniamerkin työstään Suuren isänmaallisen sodan aikana. Samana vuonna Fjokla valittiin Mordvan ASNT:N korkeimman neuvoston kansanedustajaksi edustamaan Rybkinon vaalipiiriä. Vuonna 1950 Neuvostoliiton korkein neuvosto myönsi Bezzubovalle kunniamerkin Mordvan ASNT:n 20-vuotijuhlan kunniaksi. 1950-luvulla runolaulajattarelta ilmestyi muutama kokoelma, mm. Od pinge morot (Uuuden kauden laulut, 1950), Morot da skazt (Laulut ja tarinat, 1952), ja vuonna 1955 ilmestyi Laulut ja tarinat –kirja käännettynä ersästä venäjään. Yleensä on ilmestynyt 10 kokoelmaa venäjän ja mordvan kielillä. Vuonna 1965 Neuvostoliiton rauhankomitea antoi Bezzubovalle kunniakirjan kansojen välisen ystävyyden vahvistamisesta. 12. toukokuuta 1966 Fjokla Bezzubova kuoli, mutta hänen teoksensa elävät nytkin. |  |
Artikkelin valmisteluun on käytetty materiaaleja internet-lähteistä. Takaisin edelliselle sivulle
|
