Suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuksien ja kansanperinteiden perustajia
R. Rugin. Hanti-Mansian autonominen piirikunta
Roman Rugin. Hanti- Mansian autonominen piirikunta
Takaisin edelliselle sivulle
Roman Rugin | Roman Rugin on innostunut Pohjolan laulaja, oman luonnon suojelija, runoilija ja ajattelija, joka pohtii elämän uusia seikkoja, arvioi ja vertailee niitä esi-isiensä ohjeisiin, Pohjolan kansojen vanhaan, viisaaseen, pysyvään elämäntapaan ja heidän suhteeseensa toisiinsa ja Luontoemoon. Olen syntynyt 31. tammikuuta 1939 Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan Shuryshkarskin piirin Kitljar- kylässä. ”Elämäni on aina ollut kiinteässä yhteydessä jokeen. Isäni on kalastajasukua. Hantien elämä riippuu monissa suhteissa menestyksekkäästä kalastuksesta. Hyvä kalansaalis on juhla. Se tavallisesti jaettiin sukulaisten ja naapureiden kanssa”, Roman Rugin kirjoittaa. |
Koulun jälkeen hän pääsi opiskelemaan Salehardin opetusopistoon, sitten Herzenin Leningradin pedagogiseen yliopistoon. Yliopiston jälkeen hän on pitkään tehnyt työtä Jamalin kouluissa. Hän alkoi julkaista runojaan ja kertomuksiaan jo 1950- luvun lopussa. Vuonna 1963 Tjumenin kirjapainossa julkaistiin Roman Ruginin ensimmäinen kirja Lylang ik (Elävä vesi). Se on runokokoelma hantien kielellä. Kriitikko ja kirjallisuudentutkija A.I. Ovtscherenko arvioi Ruginin tuotantoa näin: ” Olemme tekemisissä kehittyneen ja kypsyneen kirjailijan kanssa, joka hallitsee kynänkäyttöä.”  Roman Rugin on itse kokenut pohjolan kansojen vaikeaa ja ankaraa elämää. Kirjailija tutkii seutuaan. Siitä syystä kotipaikkalaistensa huolet oman seutunsa kohtalosta ovat hänelle selviä ja arvokkaita. Monissa kertomuksissaan kirjoittaja virittää kysymyksiä pohjoisen luonnon säilymisestä. Rugin kiinnittää paljon huomiota kansanrunouden keräämiseen, kansanrunous on tuotantonsa luovuttamaton osa. Huolimatta siitä, että kirjoittaja asuu Salehardissa, Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan pääkaupungissa, hän kirjoittaa hanteista. Lapsena Roman kuunteli paljon satuja, tarinoita, myyttejä ja kansantaruja, jotka isänsä kertoi. Kun napayö alkoi, mentiin nukkumaan aikaisin. Sähköä ei ollut, radio oli vain toimistossa, lamppuöljy oli oikein kallista ja kynttilät olivat vielä kalliimpia. Näinä pitkinä iltoina isä kertoi omalaatuisia tarinoita, jotta lapset olisivat nukahtaneet nopeasti eivätkä olisi melunneet. Hän osasi loistavasti muinaisen kansanrunouden kirkasta ja kuvaannollista kieltä, jota hantien monet sukupolvet olivat luoneet ja muokanneet vuosisatojen aikana. Roman Ruginin tuotannon suosio johtuu kansansa viisaudesta, omaperäisestä kulttuurista ja kansanrunouden rikkaasta kielestä. Vuonna 1975 kirjailijan teokset liitettiin arvaltaiseen Uralilaisten kansojen kirjallisuusantalogiaan, joka ilmestyi Budapestin Eurooppa- kustantamossa. Vuonna 1983 Leningradissa Rugin julkaisi yhteistyössä Prokopij Saltykovin kanssa Kultatuli- kotilukukirjan. Se on erikoinen koululukemisto, joka sisältää oman kansan kansanrunoutta, mytologiaa ja ammattikirjailijoiden teoksia Shuryshkarskin piirin hantien kielellä.   
Vuonna 1989 piirikunnan asukkaat valtuuttivat hänet edustamaan itseään Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa. Tämä kausi oli oikein sisällökäs. Roman onnistui ratkaisemaan monia ongelmia ja auttamaan monia ihmisiä. Sen lisäksi hän teki vaikeaa työtä Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kulttuuri-, kieli-, kansallisperinne- ja historiaperintökomissiossa. Roman Ruginin viimeinen virkka - Jamalskyj meridian (Jamalin merediaani)- kulttuurihistoriallisen ja yleistajuisen tiedelehden päätoimittaja. Ihmisen kohtalo on ennalta määrätty, kohtaloa ei voi väistää. Pitää muistaa, että olet oman kansasi edustaja ja sinun täytyy olla sen sukujuurien arvoinen.   
Lähteet: - Роман Прокопьевич Ругин // Писатели и литераторы малочисленных народов Севера и Дальнего Востока : библиогр. справ. / В. В. Огрызко. – Москва : Лит. Россия, 1999. – Ч. 2 : О-Я. – С. 107–121.
- Роман Прокопьевич Ругин // Хантыйская литература в школах Ханты-Мансийского и Ямало-Ненецкого автономных округов : учеб. хрестоматия : на рус. и хант. яз. / Е. А. Немысова. – Ханты-Мансийск : Н.И.К., 1996. – Вып. 2. – С. 3–39.
- Липатова, Л. «Много дней позади, много дел…» // Тюменские известия. – 2009. – № 14. – С. 9.
Takaisin edelliselle sivulle
|
