Meidän julkaisumme
Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressi В«Identiteetti ja muuttuva maailmaВ»
Galina Fedulova kansallis- ja kotiseutukirjallisuuden osaston johtaja, Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressin edustaja
Takaisin edelliselle sivulle
 | 28. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 2008 Hanti-Mansijskissa pidettiin suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressi. Pääteemana oli Identiteetti ja muuttuva maailma. Kongrenssiin osallistuivat myös Aunuksen piirin edustajia: kansallis- ja kotiseutukirjallisuuden osaston johtaja Galina Fedulova ja Aunuksen karjalaiset -julkisen kansalaisjärjestön puhemies Vladimir Lukin. |  |
 | Hanti-Mansijsk, samoin kuin Moskova ja Rooma, on seitsemän kukkulan kaupunki. Sitä kutsutaan myös pikku-Sveitsiksi. Siihen on lukuisia syitä. Hanti-Mansijsk on upea kaupunki, joka viehättää ainutlaatuisuudellaan. Kaupungissa tunnet jatkuvasti, että olet poronhoitajien, metsästäjien ja kalastajien alueella, jossa perinteinen asumus on aina ollut jurtta. Kaikki rakennukset sekä asuintalot että valtionvirastot muodoltaan muistuttavat jonkin verran jurttaa. Rakennukset ovat tyyliltään ja väriltään erilaisia, mikä kyllä ilahduttaa silmää. |
Hanti-Mansijskin historian voi ajatella alkavan 1600-luvulta, vaikka ensimmäisiä mainintoja löytyy jo 1500-luvun loppupuoliskolta. Vuonna 1637 nykyisen kaupungin paikalle Irtysh -joen rannalle syntyi Samarovo-niminen kylä. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat Permin, Vologdan ja Aunuksen alueilta. |  |
 | Nykyään Hanti-Mansijsk on kehittyvä kaupunki, ja se on piirin hallinto-, finanssi- ja kulttuurikeskus. Kaupungissa toimii 190 rakennusliikettä. Parhaillaan rakennetaan uusia urheilu- ja liikuntapaikkoja, koulutus- ja kulttuurilaitoksia sekä nykyaikaisia asuintaloja. Siellä on talviurheilukeskus ja tällä hetkellä rakennetaan vielä toista. Hanti-Mansijsk on myös tunnettu alppihiihto- ja ratsastuskeskuksistaan. Kaupungissa on järjestetty mm. ampumahiihdon MM-kisoja, lumilautailun EM-kisoja ja monia muita mestaruuskilpailuja. Minua miellytti kaikki, mutta pääkiinnostus kohdistui kulttuuriin. |
Jugran valtionkirjasto sai alkunsa vuonna 1934. Vuonna 2005 kirjasto muutti nykyaikaisia arkkitehtuuri- ja varustusvaatimuksia vastaavaan rakennukseen, jota pidetään Hanti-Mansijskin nähtävyytenä. Niin tässä kirjastossa suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat esittelivät omakielisiä kirjoja, opetuskirjoja kielten opettajille ja perinteisen kulttuurin säilymisestä kertovia teoksia. Ei ole sattuma, että näyttelyn nimi on Olemme yhdessä maailmassa. Se viittaa suomalais-ugrilaisten kansojen kielten, kulttuurien, perinteiden ja tapojen samankaltaisuuteen. |  |
Kirjaston vieressä on kaunis suihkulähde ja Pohjolan lahjakkaiden lasten taidekeskus. On onni opiskella sellaisessa keskuksessa! Siellä lapset saavat tietoja perinteisestä ja yleiskansallisesta kulttuurista ja kasvavat sivistyneiksi ihmisiksi. Taidekeskukseen kuuluu taideinternaatti, jossa on kaksitasoinen koulutusjärjestelmä, konserttikeskus, kolme hyvin varustettua asuntolaa, vapaa-ajankeskus, jossa on kotielokuvateatteri, harjoitussali sekä ruokala. Kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada terveyspalveluja. Tämä keskus on taide- ja kulttuurikoulutuslaitos, jossa on monitasoinen koulutusjärjestelmä. Keskuksen pohjana toimivat kolmen arvostetun korkeakoulun osastot, jotka ovat musiikkilaitos, taidelaitos ja tanssitaiteen laitos. Kongrenssin puitteissa Kansan elinkeino- ja käsityöammattien keskus esitteli Jugran käsityöläiset -näyttelyn. Minä tunsin ylpeyttä maaseutukaupungistani, koska Aunuksen lasten taidekoulun näyttelyissä esitellyt käsityötuotteet eivät ollet muita huonompia, ehkä parempia! Voi, kunpa Aunuksessa olisi sellainen keskus! Meillähän on jotakin näytettävää. On asioita, joista voimme olla ylpeitä. Etnografisessa "Torum Maa" -ulkoilmamuseossa mieleeni muistui haavemme: olemme puhuneet sellaisen museon avaamisesta Aunuksessa jo pitkän aikaa. Meillä on paljon näytettävää ja Aunuksessa on paikka sellaisen museon perustamista varten. Meidän pitäisi oppia olemaan ylpeitä historiastamme ja kulttuuristamme käyttäen esimerkkeinä hanteja ja manseja ja muita alkuperäiskansoja niin, että nuorisollemme tulisi tutuksi kansallisen kulttuurimme tausta. Yleensä Hanti-Mansia on maan johtava teollisuusalue ja yksi Venäjän dynaamisesti kehittyvistä kulttuuri-, urheilu- ja matkailukohteista. Sen tähden ei ole sattuma, että nimenomaan Hanti-Mansijskissa järjestettiin suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressi. Suomalais-ugrilaisia kansoja on 24. Niillä on erilaiset historiat ja nykyinen poliittinen tilanne on niissä erilainen. Näihin kansoihin kuuluvat karjalaisetkin, ainoa kansa, jonka kieli ei ole saavuttanut virallista asemaa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 93300 karjalaista, mikä on 27% vähemmän kuin vuonna 1989. Maailmankongrenssin päätavoite on suomalais-ugrilaisten kansojen kielten ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen, ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sääntöjen kehittäminen sekä kansakuntien itsemääräämisoikeuden ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteuttaminen. Kaikki ihmiset, joiden kanssa minä keskustelin, kutsuivat itseään alkuperäiskansan jäseniksi ja sanoivat, että he asuvat perinteisillä asuma-alueilla. Kaikesta huolimatta, he ovat oikeassa. Ehkä tästä alkaa kansallisen itsetunnon kohottaminen sekä tietoisuus ja ylpeys etniseen yhteisöön kuulumisesta. Kongressin ensimmäisenä päivänä pidettiin jaostoryhmien istunnot. Yhteensä oli viisi jaostoa: etnopolitiikka ja lainsäädäntö, kulttuuri, kieli ja opetus, media ja tiedotusvälineet, terveys sekä demografia ja perhe. Kuten oletettiin, vilkkain ja vakavin keskustelu oli etnopolitiikka ja lainsäädäntö -jaostossa. Minä olin kulttuuri -jaostossa ja rehellisesti sanoen, olin odottanut paljon parempaa. Jokaisella edustajalla on tietysti oma mielipide, mutta minulle jäi sellainen tunne, että jotakin jäi sanomatta. Tämä aihe on kovin tärkeä, koska kaikki suomalais-ugrilaiset ja samojedit ovat huoleistuneita seuraavista kysymyksistä: miten me voimme elää ja kehittyä tässä niin nopeasti muuttuvassa maailmassa, miten me voimme säilyttää oman perinteisen kulttuurin, elämäntavan ja kielen. Mieleeni on painunut suomalais-ugilaisten kirjallisuuksien liiton presidentti Arvo Valtonin sanat: "Kaikista tärkein kulttuurissa on kielen olemassaolo, mutta koulutusta kansan kielellä ei ole". Tämä on kielen puhujiin vetoamista, joka tarkoittaa siitä, että pitää puhua omaa kieltä aivan kaikkialla ja siirtää tietonsa nuorisolle. Mieleeni muistuu myös Ermandriks Aldiksin sanat, joka puhui Liivi-kansan nimissä: "Jos olemme ylpeitä, että edustamme pientä kansaa, niin kansa ei katoa." Täytyy mainita, että liiviläisiä on vain 250 ihmistä ja he asuvat Latviassa. Kongressin päätteeksi hyväksyttiin päätöslauselma. Tämä dokumentti on tärkeä suomalais-ugrilaisille huolimatta siitä, että se on vain suositus. Nimenomaan tässä kongrenssissa ilmaistiin huoleistuneisuutta Permin ja Krasnojarskin alueiden kehittämisestä. Näissä Venäjän federaation subjekteissa asuu perinteisesti suomalais-ugrilaisia kansoja. Päätöslauselmaan sisältyy kohta, jonka mukaan Suomalais-ugrilaisten kansojen neuvoa-antavan komitean täytyy tutkia uudessa subjektissa asuvien alkuperäiskansojen sosiaalista asemaa. Se on erittäin tärkeä ja vaikea kysymys. Suurta huomiota kiinnitettiin myös pienten koulujen sulkemiseen nillä alueilla, joissa asuu vähemmistökansallisuuksia. Osoittautui, että tämä ongelma on tuttu kaikille suomalais-ugrilaisille kansoille, paitsi suomalaisille, unkarilaisille ja virolaisille. On tärkeä muistaa, että kansallinen itsetunto alkaa ennen kaikkea äidinkielisestä koulutuksesta ja mahdollisuudesta puhua äidinkieltä arkielämässä. Jokainen kansa ja sen kulttuuri ovat arvokkaita koko maailmalle. Monet eivät pidä äidinkielen taitoa välttämättömänä: millä tavalla se muka auttaa elämässä? Se on pragmaattinen tekosyy. Kielitaito ei anna taloudellista etua, vaan jotakin suurempaa. Se auttaa säilyttämään kansan kulttuuriarvot, jotka ovat eläneet jo usean vuosituhannen ajan. Ei riitä, että on vain sivustakatsoja, pitää tehdä kaikki mahdollinen oman kansan ja alueen kehittämiseksi. Niin kuin Mordvan kansallisuusliikkeen johtaja Petr Tultaev sanoi puheessaan: "Suomalais-ugrilaisten kansojen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan valtion tukea". Kaikkien edustajien puheiden vastaukseksi Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev korosti erityisesti puheessaan, että Venäjällä on varoja pienten alkuperäiskansojen tukemiseen, säilyttämiseen ja kehittämiseen. Meidän on muistettava, että "kansan eheys alkaa oman identiteetin tajuamisesta ja itsemääräämisoikeudesta kulttuurialalla. Se on kansan itsesäilytyksen instituutti". Galina Fedulova
kansallis- ja kotiseutukirjallisuuden osaston johtaja,
Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressin edustaja
Takaisin edelliselle sivulle
|
