Meidän julkaisumme
II Kansainvälinen suomalais-ugrilaisten kansojen visuaalisen taiteen festivaali Tuivež
Oleg Nikolajevitš Obnosov, taiteilija, Prääsän piirin taidekoulun, Domik sveta (Valon talo) –studion johtaja
Takaisin edelliselle sivulle
Obnosov O.N. | 16 – 20. marraskuuta 2011 Syktyvkarissa tapahtui II Kansainvälinen suomalais-ugrilaisten kansojen visuaalisen taiteen festivaali Tuivež (Risteys). Vuonna 2011 festivaali pidetään toisen kerran, ensi kerran se tapahtui vuonna 2009. Tämä oli ensimmäinen matkani Komin tasavaltaan Syktyvkarin kaupunkiin. Minulla oli edessäni viikko täynnä matkoja ja tapaamisia ja uppoutuminen johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Syy tehdä tämä matka oli kutsu osallistumaan II Kansainväliseen suomalais-ugrilaisten kansojen visuaalisen taiteen festivaaliin Tuivežiin, koska elokuva Vierailulla mummolassa («Buaballuo goštis») on päässyt festivaalin toiseen kierrokseen. |
Kominkielinen sana ”tuivež” tarkoittaa ”risteystä”. Tässä sitä sanaa ei käytetä sen suorassa merkityksessä, eli ”tuivež” ei tarkoita ”tienristeystä”, vaan se tarkoittaa teiden yhdistymistä, ihmisten pyrkimystä löytää kohtaamis- ja keskustelupaikka, jossa voi ratkaista yhteisiä ongelmia. Niin on syntynyt festivaalin tunnuskuva, jossa on yhteistyönpuu ja joka symboloi kaikkien suomalais-ugrilaisten maiden ja alueiden ponnistusten yhdistämistä. Festivaalin tehtävä on säilyttää ja kehittää kansojen kieliä, kulttuuria ja omaperäisyyttä edistämällä ja tekemällä tunnetuksi elokuvia, televisio-ohjelmia ja valokuvia sekä suomalais-ugrilaisessa yhteisössä että Venäjällä ja muissa valtioissa. Festivaali on tapahtunut toisen kerran, mutta sen taso ja merkitys ovat huomattavasti kasvaneet. On tullut paljon töitä Udmurtiasta, Marin, Mordvan ja Komin tasavalloista. Oli teoksia sekä etäisiltä alueilta: Salehardista, Jamalin Nenetsian autonomisesta piirikunnasta ja Narjan-Marista, Nenetsian autonomisesta piirikunnasta, että Pietarista ja Suomen saamelaisten opiskelijoiden diplomitöitä. Festivaalin toiseen kierrokseen 70 saapuneesta työstä on valittu vain puoli, ja ne kaikki olivat suhteellisen mielenkiintoisia. |  |
Festivaalin juonnittelu oli se, että vain yksi elokuva jokaisessa kilpailuluokassa (niitä oli vain neljä) voi saada diplomin. Oli olemassa myös erityinen Paras valokuva -kilpailuluokka. Ihana tuomaristo on ratkaissut sen ongelman. Tuomaristoon kuului Etnos-elokuvastudion johtaja N.O. Serebrjakova Pietarista (meilläkin Karjalassa hän on kuvannut dokumenttielokuvat ”Legendojen ja tositapausten maa” ja ”Karjalaiset”), tunnettu dokumenttielokuvien ohjaaja I.S. Trahtengerts ja Syktyvkarista historian kandidaatti M.B. Rogatšev ja Kansainvälisen suomalais-ugrilaisen journalistiliiton N.A. Bobrova, joka oli tuomariston puheenjohtajana.  | Festivaalin ensimmäisenä päivänä tulin myöhään illalla, siksi en ehtinyt katsomaan Amatöörien kuvaamat dokumenttielokuvat –kilpailuluokan filmejä. Niin, Vladimir Larinin kuvaaman Mummoni Seka –filmin, joka voitti tässä kilpailuluokassa, katsoin Internetissä. Elokuva siitä, että jopa 90-vuotias ihminen voi pysyä mielenkiintoisena ja tarmokkaana. Amatöörien kuvaamien dokumenttielokuvien maailma ei loppunut tähän, festivaalin neljäs päivä on tuonut paljon uusia elämyksiä ja mahdollisuuden tutustua saameleiseen kulttuuriin. Festivaalissa oli vieraita Suomesta, saamen kieltä äidinkielenään puhuvat Rita Torika ja Kirsti Länsman. |
Muuten vain Suomessa on olemassa kolme menestyksekkäästi kehittyvää kieliryhmää. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Suomessa vasta 1970-luvulla on hyväksytty laki näiden kielten säilyttämisestä ja kehittämisestä. Ennen sitä Suomen hallitus oli sitä mieltä, että onnistuvaa kehitystä varten saamelaisille pitää välittää suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria. Näistä saamenlaisille lapsille murheellisista vuosista kertoo Suomi tuli Saamenmaahan -elokuva. Jo kuusivuotiaina lapset vietiin Riutulan asuntolakouluun. Heille se oli matka tuntemattomaan, vieraaseen maailmaan, jossa heitä kiellettiin puhumasta saamen kieltä jopa välitunneilla ja pukeutumasta kansallispuvuihinsa. Niin lapsi menetti saamelaisten perinteisen työn taitoja ja samalla mahdollisuuksia elää täysikelposina omassa maassaan. Kolmantena päivänä on katsottu Ammattimaiset dokumenttielokuvat –kilpailuluokan elokuvat. Tässä pääpalkinnon on saanut pietarilainen Anna Dranitsinan Aikakapseli –niminen elokuva. Filmi kertoo siitä, että ihmiset pyrkivät pakkaamaan kapseleihin tulevaisuuteen osoittamia kirjelmiään. Tämä on pyrkimys säilöä aikaa ja välittää jälkipolvellemme vähintään hämärän käsityksen siitä, miten me elimme. Festivaalin toisena päivänä me tutustuimme elokuviin, jotka kuuluivat Lyhyt taide-elokuva – ja Lyhyt animaatioelokuva – kilpailuluokkiin. Taide-elokuva –kilpailuluokassa diplomin sai Ivan Gerasimovin filmi Morsiamen antaminen suostumuksella. Elokuvassa folk-yhtye näyttää yksityiskohtaisesti muinaisia häämenoja. Kolme elokuvaa edustaa animaatiota. Ensimmäinen on pietarilainen Svetlana Spasenovan Komien kehtolaulu. Animaatiossa lauletaan ja toivotetaan vielä pienille pojalle voimaa, rohkeyttä ja terveyttä, taitavuutta omalla alallaan ja menestystä metsästyksessä. Toinen on udmurttilainen Denis Kornilovin filmi, joka kertoo koirasta Tylon kylästä, joka kertoo koiran, jolla on isäntä, ruokaa ja vahvat kahleet, ylimielisyydestä ja todellisesta ystävyydestä kulkukoiran kanssa. Kolmas oli Vierailulla mummolassa -elokuva Karjalasta. Filmin tekijä on Oleg Obnosov, Domik sveta –studion johtaja. Tuomaristo on päättänyt myöntää diplomin sille animaatiolle. Juhlallinen palkintoseremonia tapahtui festivaalin neljäntenä päivänä. Muuten, minä olin ainoana Karjalan edustajana, mistä johtui erityinen vastuu. Minun piti edustaa tasavaltaamme ja kertoa seutumme ainutlaatuisuudesta ja sen kansojen omaperäisyydestä.  | Festivaali ei taas rajoittunut filmien katselemukseen, ja ohjelmaltaan se oli oikein runsas. Se alkoi aamulla klo 9 ja loppui illalla klo 22, ja minä tulin hotelliin vain nukkumaan. Oikean järjestelyn, mielenkiintoisen ohjelman ja tervellisen ruokavalion ansiosta me emme tunteneet väsymystä ja pyrimme tekemään tuottavaa työtä. |
Tämä on pieni ekskurssi festivaalielämään. Toisena päivänä, luovan pajan ohjauksesta ja festivaalin juhlallisten avajaisten jälkeen me lähdimme Komin tasavallan Suomalais-ugrilaiseen kulttuurikeskukseen. Tutustuimme yhteiskunnallisiin järjestöihin ja Komissa asuviin kansoihin. Sen jälkeen kansallinen säveltäjä ja laulaja P.V. Šugalin näytti meille kansallisia komilaisia soittimia. Hän soitti niitä itse ja kehotti meitä koettelemaan voimiamme. |  |
| Seuraavana päivänä me kävimme luovassa pajassa, jossa meitä opetettiin kirjoittamaan hakemuksia elokuvista ja filmin käsikirjoitusta. Sitten lähdimme Venäjän federaation Suomalais-ugrilaiseen kulttuurikeskukseen, missä tutustuimme Saamelainen kulttuuri suomalais-ugrilaisten kansojen perheessä –nimiseen ohjelmaan. Toinen osa ohjelmasta oli virallinen ja toinen osa tutustutti meidät hämmästyttäviin sielukkaisiin kiltinänsaamelaisten lauluihin. Kiltinänsaamelaiset asuvat Kuolan niemimaan Lovozerossa. Ilta loppui Vladimir Kuznetsovin kertomukseen ohjaaja Aleksandr Rogožkinin Käki-elokuvan kuvauksista. Kuvauksiin Vladimir osallistui valokuvaajana. Tässä elokuvassa huomattavin ja mieleen painavin osa oli Anni-Kristinalla, joka näytteli saamelaisen naisen osaa. On mielenkiintoista, että Anni-Kristina on todellinen saamelainen, hän puhuu hyvin saamen kieltä ja osaa monia perinteitä ja menoja. |
Viimeisenä päivänä suomalaiset vieraat järjestivät mielenkiintoisen luovan pajan. Suomalaiset omistavat paljon aikaa työlle lasten kanssa. Heidän työnsä on todennut, että kielen menestyvään kehittämiseen ja säilyttämiseen voidaan käyttää visuaalisia taidelajeja. Heillä on jo osaamista, jota me vasta alamme omaksua. On olemassa hyvin suunniteltu kehittämisohjelma, jonka toteuttamiseen löytyy rahaa ja mahdollisuuksia auttaa lapsia luomaan omia elokuviaan. Lapset itse kirjoittavat käsikirjoitusta, kuvaavat ja suorittavat elokuvan leikkausta aikuisten oikealla johdolla. Niin, neljässä luovassa pajassa lapset onnistuvat tekemään hyvät 1 minuuttia kestävät piirrosfilmit, ja lyhyiden taide-elokuvien luomiseen kuuluu vain kolme päivää harjoituksia. Prosessin kustannukset ovat suhteellisen matalat, kun taas tulos on ihana: lapset kirjoittavat, piirtävät, leikkivät, laulavat, puhuvat, ajattelevat ja tuntevat omalla äidinkielellään. Syötyämme illallisen me lähdimme Suomalais-ugrilaiseen etnokulttuuriseen puistoon, joka sijaitsee muinaisessa Ybin kylässä seitsemällä kukkulalla. Puiston pääaulassa tapahtui juhlallinen palkintoseremonia.
Verkkogalleria
Takaisin edelliselle sivulle
|
