87 / 94
86
Gnomad sanuiba Jogele, miše hän kucuiži Kevät. Jogi andoi vastusen:
— Minä en voi kucta Kevät. Minei tarbiž ezmäi mureta jä.
Siloi gnomad pätiba, miše heile abutaba Pud. Pud sanuiba vastha:
— Miše Keväz’ homaičiži meid, meile tarbiž vajehtada meiden sädoid.
Konz hän nägištab, miše mö olem čomiš sädoiš, tuleb iče.
Gnomad pakičiba linduižid abutada heile.
Linduižed sanuiba heile muga:
— Meid om vähä mecas. Keväz’ ei kulišta meid. Konz meiden sebranikad
tuleba suvespäi siloi kucum ühtes Kevät.
Kuni gnomad eciba sidä, ked abutaižiba heile, joges mureni jä, puiš
ozutihe urbad da pened vihandad lehtuižed, linduižed pördihe lämišpäi
maišpäi.
Gnomad mäniba möst jogennoks da küzuiba:
— Jogi, sinai ei ole jo jäd, konz sinä kucud Kevät?
— Minä en iče murendand jäd, tuli neižne da murenzi, — sanui Jogi.
Kaikid melekahamb gnom läksi mecanröunale da sanui:
— Ka tuli jo Keväz’, a mö tahtoim händast kucta!
Sid’ mecaspäi läksi čoma neižne, kudamban nimi om Keväz’.
Kändi
Marina Ginijatullina
1. Midä gnomad tegiba mecas?
2. Min täht gnomad Kevät kucuiba?
3. Ken kucui Kevät?