Наталья Лосева. Олень и Звезда

43 Наталья ЛОСЕВА Перевод на финский язык: Яна Жемойтелите Peura ja Tähti Elipä kerran ylpeä Peura kaukana täältä, loputtoman talven ja lyhyen kesän seudulla. Se oli erityisen komea, sen päätä koristivat haarauntuneet sarvet ja turkki loisti kauniisti pakkasella. Peuralla oli vanha ystävä Tähti, joka oli aina vieressä huolimatta siitä mitä Peura teki, juoksiko se leikaten sarvilla ilmaa tai etsi ruokaa lumen alta. Tähti ei pyytänyt eikä odottanut häneltä mitään, halusi vain olla mukana. Kerran Peuraa kyllästytti sellainen asianlaita ja hän päätti juosta Tähteä pakoon. Se juoksi pitkään, mutta Tähti yhä valaisi sen tietä rauhallisesti ja hellästi. Ja kun Peura pysähtyi, Tähti kysyi hiljaa: – Oletko hukannut tiesi? Peura ei vastannut mitään, vain pisti kuononsa kylmään lumeen. Mutta kerran Tähti hävisi taivaalta! Ja se tapahtui vain Peuran välinpitämättömyydestä. Ja Peuralle tuli heti pimeä ja ikävä rajattomien lumien ja ikuisen jään keskellä. Vasta silloin hän ymmärsi, mitä Tähti sillä tarkoitti. Kun ei ole valoa, elämäkään ei liiku... Peura huusi, potki sorkilla, puhalsi pilveen, joka oli pidättänyt Tähden valon. Mutta Tähtiä ei näkynyt missään. Vain Revontulet loistivat ivaillen, kauniina ja sieluttomina… Ja sitten Peura ryhtyi tekemään lumivuorta. Yötä päivää se keräsi lunta sarvilla ympäriltä, ja sen tuuhea sarvipuu tuli matalammaksi ja ohuemmaksi. Mutta se ei säälinyt sarvia. Se halusi vain palauttaa Tähden taivaalle. Niin vihdoinkin lumivuori oli valmis. Silloin Peura kiipesi sen huipulle ja hyppäsi ylös, yrittäen poimia sarvilla pilven. Pilvi liikkui syrjään, ja räikeä valo valui maan päälle. Peura putosi ylhäältä ja loukkaantui, mutta ei tuntenut kipua kun sai vihdoinkin nähdä vanhan ystävän. Mutta Tähti ei ollut enää entinen, suuri valojättiläinen taivaalla. – Terve, Tähti! – sanoi Peura, yrittäen olla katsomatta häikäisevää valoa. – Terve, – vastasi Tähti. – Tiedän että pidät jäkälästä. Niin ota ja syö! Peura huomasi että sillä aikaa kun hän oli rakentamassa lumivuorta ja taistelemassa pilveä vastaan, ehti tulla oikea kesä ja sorkkien alla kasvoi uusi vihreä jäkälä.