33 / 94
32
KODILUGU
1.
Kacu tablic
№ 4
, sanu midä om verboiden lopus?
armastada
eläda
furahtada
homaita
ištta
jotta
kazvatada
keitta
kucta
küksta
kundelta
leta
lüpsta
mända
meletada
porotada
sanuda
tehta
tippuda
toda
voikta
2.
Luge sarn, starinoiče sidä.
Oksoi Izosimova
Kundle, laps’, mamad!
Ende ühtes küläs eli kanz: tat da mam da kaks’ last —
poig da tütär. Eliba ninga čomin: ei bohatas da ei gol’l’as,
oli midä söda, oli midä joda. Tat mäneb radole, da sanub-
ki lapsile: «Kundelkat, lapsed, mamad, algat abidoitkoi».
A lapsed meletaba, mil mö voim abidoitta mamad, mö
vändam da šalim vaiše, enamba nimidä em tehkoi.
Kuni lapsed meletiba, naku mamoi sanub-ki: «Poigaine-linduine, mäne,
to vedut, minä keitost keitän». A poigaine sanub-ki vastha: «Minä keitost en
tahtoi ka ei tarbiž vet-ki».
Maman hengele tegihe kibed, ka ed tege nimidä, lapsed — ičeze
maksaižed. Iče vet toi da keitost keiti. Mamoi kucub tütren, sanub hänele:
«Tütrut-bolaine, mäne kükse kodihe lehmäine, minä lüpsan sidä da jotan
teid maidoižel». A tütär sanub-ki vastha: «Minä en jo maidod, ka laske lehm
paimendase».
Maman hengen porotaškanzi, mamoi ištuihe pordhaižele da voikaškanzi:
«Sötäi sä, Jumalaine, kedak minä kazvatin-se, kedak minä armastin-se,
huiged minei ristituid-se». Sanui ninga mamoi da kändihe kägoihudeks.
Koumašti pertiš päliči furahti, da lendi mecha. Ištuse oksaižele lebaidamhas,
kukkuškandeb, a kündluded puiden lehtesile tippuba. Mäne mecha, ka
homaičed kägi-maman kündlid.
Pagištoiti
Valentina Rogozina